Raskauden ensimmäinen kolmannes oli elämäni onnellisinta aikaa. Olin täynnä energiaa, etsin joka päivä jostain lisää tietoa siitä, miten vauva sillä hetkellä kehittyi. Silittelin mahaani koko ajan ja odotin malttamattomana raskausmahan näkymistä. pullistelin vatsaani peilin edessä ja puristelin tyytyväisenä rintojani, jotka aloitivat kasvun huomattavasti mahaa aikaisemmin. Tunsin oloni enemmän naiseksi, kuin ikinä! Ekasta kolmanneksesta vietimme viisi viikkoa Thaimaassa. Off the beaten track-matkasuunnitelmamme muutettiin Close to civilization and best hospitals-matkasuunnitelmaksi.

Matka oli ihana! Ostin matkalaukullisen vauvakrääsää potkupuvuista lastenhuoneen tauluihin hintaan ei juuri mitään. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten uskaltanut keskenmenon pelossa ostaa mitään isompaa, kuten vaunuja tms. Nekin olisivat olleet niin älyttömän halpoja siellä. Noh, pääasia, että raskaus jatkuu edelleen. Vaunut kyllä saadaan Suomestakin! Nautimme joka solullamme auringosta, merestä ja ihanasta thairuuasta. Suht kokeneena Thaimaan matkaajana söin suurimmaksi osaksi katukeittiöistä, joissa on kokemukseni mukaan paras ruoka. Huvittavaa onkin, että kun lääkäri määräsi minulle muutaman päivän kunnon lepoa pienen tiputteluvuodon seurauksena, menimme tavoistamme poiketen hostellin sijasta kunnon hotelliin, sain hotellin aamupalasta todella pahan ruokamyrkytyksen ja jouduin kahdeksi yöksi sairaalaan tiputukseen ja kovaan lääkitykseen. No, pääsipähän pois Aurinkomatkojen junttituristien keskeltä. Alkoi jo ahdistaa heidän moukkamainen käyttäytymisensä esim. juuri aamiaisella. Siinä taas useammin kuin kerran tunteet vaihtelivat myötähäpeästä kiukkuun ja suruun. Mutta se siitä. Palvelua-alalla itse työskentelevänä täytyy sanoa, että on niitä elukoita muissakin kansallisuuksissa.

Eka kolmannes oli siis kaiken kaikkiaan aivan ihanaa aikaa. En osannut yhtään odottaa, mitä tuleman pitää.